Ulkona sataa ja taivas on tasaisen harmaa. Tämä tarkoittaa sitä, että valo ei oikein anna apua kuvaamiseen. Kaikki kuvat tarvitsevat valoa ja mielellään jollain tavalla mielikuvituksellista valoa. Harmaan pilvimassan peitossa oleva taivas on mielikuvituksellisen valon vastakohta. Tylsä ja vieläkin tylsempi. Harmaa ja vieläkin harmaampi.
Eli parempaa valoa odotellessa on tyydyttävä työstämään aikaisemmin otettuja kuvia. Tämä kuvasarja syntyi erään vielä kesken olevan isomman kuvausprojektin sivutuotteena. Esitystavaksi valitsin itselleni ominaisen triptyykin. Triptyykki on erittäin vanha taiteen esittämistapa, jota alunperin käytettiin lähinnä kirkkotaiteessa ja muussa maalaustaiteessa. Pidän triptyykkien tekemisestä sen tähden, että niissä pystyy yhdistämään usemman kuvan yhdeksi kokonaisuudeksi luoden kuvien välille kerronnallisuutta. Triptyykki on tavallaan enemmän kuin osiensa summa. Triptyykki luo yksittäiseen kuvaan enemmän sisältöä, kun kuvan tarinaa täydennetään toisten kuvien avulla. Kolmin aina kaunihimpi!
Tälläkään kuvalla ei ole nimeä. Läheskään kaikilla kuvilla ei ole nimeä. Tarvitseeko olla? Jos tarvitsee, niin kuvanhan voi jokainen nimetä itse.
