Voihan kukkia!

Voihan voikukkakin kukkia! Eiköstä vaan? Tuo kesiemme vihattu ilo on täällä taas. Harvassa ovat ihmiset, jotka sanovat pitävänsä voikukista. Uskoisinkin, että voikukka on ehkä suomalaisen luonnon aliarvostetuin osa.

Itse olen ottanut jo joitakin vuosia sitten uuden suhtautumisen voikukkiin. Päätin, että alan tykkäämään niistä ja valitulla tiellä olen jatkanut. Mikä oikeastaan on sen kauniimpaa kuin vihreä niitty täynnä keltaisia voikukkia. Pitkän ja synkän talven jälkeen on vain piristävää katsoa keltaista loistoa. Ottakaahan ihmiset uusi asenne ja ihastukaa voikukkiin. Se säästää hermoja!

Aamutuimaan Ruissalossa

Uni loppui viime lauantaina klo 07.00. Vaihtoehtoja oli kaksi: jäädä sänkyyn makaamaan romaania lueskellen tai lähteä sumusäässä kuvaamaan. Jälkimmäinen osoittautui selvästi paremmaksi valinnaksi. Oli hienoa kävellä usvaisessa ja erittäin rauhallisessa Ruissalossa. Ruissalo ja muut Turun lähialueet ovat kyllä itselleni varsin hyödyntämätön luonnonvara. Olen kaupunkiheebo ja pidän erityisesti keskustan elämästä, mutta kaupunkia lähellä olevissa luontoparatiiseissa on kyllä oma hohtonsa.

Tässä muutama kuva aamukävelyltä. Värikuviahan nämäkin alkujaan ovat, mutta en malttanut olla säätämättä niitä mv-kuviksi.