Toinen kuva samasta kuvaussessiosta. Olkoon sen nimi nyt vaikka Olankohautus. Suhtautumisemme kuviin on oikeastaan aika yliolkainen. Kuvia on ympärillämme aivan valtavasti. Suurin osa mainoskuvista on suurella ammattitaidolla tehtyjä, joihin kuitenkin suhtaudumme lähinnä olankohautuksella. Kuuluuko niin tehdä? Vai pitäisikö meidän joskus pysähtyä miettimään kuvien tarkoitusta ja niiden sisältämiä viestejä tai vaikka vain pysähtyä katsomaan kuvaa ihmetellen sen taidokasta toteutusta. Ei meidän kuulu pysähtyä katsomaan näitä kuvia. Ne on suunniteltu lipuvan meidän mielemme sopukoihin ja sieltä taas alitajunnan kautta vaikuttamaan meidän päätöksentekoon.

Entäs sitten "taide"kuvat. Niitä kuuluu jäädä katsomaan, ihmettelemään, ihastelemaan tai kauhistelemaan. "Kylläpä on ruma" tai "Siinä on kaunis auringonlasku". Nämä kuvat eivät kuitenkaan jää mieliimme vaikka tekijä niin haluaisikin. Nämä eivät mahdu sinne, koska mielemme ovat niin täynnä mainoskuvien läpäisevää viestintää. Kuvan tarkoitus on kääntynyt: Ne joiden piti vaikuttaa ovat voimattomia, kun taas ne hetken käyttöä varten tehdyt otokset vaikuttava ikuisesti...äh, olipas pateettista. Kuvat on vai kuvia ja minä olen niiden lumoissa.