Nothing Lasts Forever

Jokirannasta löytyi tällainen penkki, johon joku oli rustannut suuren elämänfilosofian. Tällaisia nasevia totuuksia tuppaa pursuamaan joka puolelta. Yhteen lauseeseen mahdutetaan koko maailma. Joskus lauseet ovat aika osuvia, ja toisinaan sitten vähän vähemmän osuvia.

Itse luin mielestäni aika hyvän lauseen viime viikolla: "Hyvä kasvatus vaatii sitoutumista, osaamista ja jaksamista". Lastensuojelualalla toimivana pidän tätä lausetta enemmän kuin osuvana. Kaiken pohjana on sitoutuminen. Jos se puuttuu, niin kahdesta muusta osa-alueesta on turha edes puhua. Sitoutuvan vanhemmuuden päälle pystytään jo rakentamaan, vaikka vakavat osaamis- ja jaksamispuutteetkin ovat uhka lapsen hyvinvoinnille.

Omassa elämässä sitoutuminen kasvatustehtävään on ollut aina olemassa. Osaamista on tullut kokemuksen myötä ja kai se oma saatu kasvatus on valmistanut minua myös osaamisalueella kasvattajan tehtävään. Erityislapsen isänä ehkä eniten on ollut uhattuna tuo jaksamispuoli, vaikka sekin on vuosien kuluessa, kuopuksen kasvaessa ja loistavan tukiperheen myötä tullut vankemmalle pohjalle.

Mikään ei kasvatuksessakaan jatku ikuisesti. Tehtäväni tulee jossain vaiheessa suoritettua ja sitten vain jään seuraamaan hedelmiä. Toivottavasti lapsilleni tajoamani kasvatus kantaa aikanaan hyvää hedelmää. Sitä en nyt voi tietää. Tiedän vain olevani kasvattajana epätäydellinen, mutta vahvasti sitoutunut.

Itse kuva liikkuu mielenkiintoni ydinalueilla. Olen mv-kuvaaja. Yritän aina välillä vierailla värimaailmassa ja kaikki muistokuvat tulee tietenkin toteutettua väreillä. Jotenkin olen kuitenkin omimmillani mv-maailmassa. Nautin niiden tekemisestä ja katselemisesta...ja säilyväthän ne pidempään vaikka eivät kai nekään ikuisesti.