Uuden kameran ekalla ulkoilureissulla tuli otettua tällainenkin kuva. Lehmät on jotenkin varsin viehättäviä kuvauskohteita. Niitä pääsee suhteellisen lähelle 300 mm putkella (croppikertoimella 450 mm). Ne eivät myöskään vaadi kökkimistä missään kojussa tai pusikossa, vaan ovat heti saatavilla. Minulla ei vain riitä kärsivällisyyttä odotella, vaikka se lienee ainoa tapa ottaa ne häikäisevimmät luontokuvat.
Minulla on muutenkin ristiriitainen suhde luonnon kuvaamiseen. Tavallaan luonto on mitä mahtavin kuvauskohde ja toisaalta luontokuvan kautta en ainakaan minä saa oikein sanottua mitään. Luontokuva on teknisesti erittäin vaativa laji ja hyvää luontokuvaa kannattaa arvostaa korkealle. Se ei kuitenkaan taida olla minun juttuni ainakaan tällä hetkellä. Nyt kiinnostavat muut kohteet ja luontokuvat saavat jäädä tällaisiksi yllä olevan näpsyn kaltaisiksi jutuiksi...Mutta Ruissalossa täytyy kyllä käydä kuvaamassa siellä majailevia lehmiä. Ovat tietääkseni oikein ylämaan karjaa.
4 comments:
Onnea uudesta kamerasta ja kieltä näyttävästä lehmäkuvasta vaikka et omien sanojesi mukaan "lehmänhermoja" luontokuvaukseen omaakaan. Tulen vierailulle toistekin. :)
Kiitos Mari! Kiva, jos käyt vierailemassa. Luulen, että uuden kameran myötä tämä blogi tulee olemaan vilkkaampi.
Kuva on tosi hyvä. Olen kyllä kanssasi luontokuvauksesta. Luontokuvat ovat kauniita ja niitä on hauska katsella, mutta ne ovat persoonattomia. Hannu (siis minun mieheni) sanoi, että aloittaa keväällä luontokuvauskurssin ja minä pyysin, että ei aloita :-) sillä mielestäni kaikki paikat ovat täynnä hyviä luontokuvia. Tuo lehmäkuva saa kyllä hymyn huulille, mutta siinä onkin jotain persoonallista .
Kiitos Marjatta! Olen samoilla linjoilla kanssasi.
Post a Comment