Jokiranta ja sen ihmiset

Olen rakastunut. Monta kertaa ja moneen asiaan. Osa rakkauksista on ollut hetken huumaa ja toiset ovat pysyneet pidempään. Yksi kestävimmistä suhteista on ollut Aurajoen kanssa. Olen äärimmäisen ihastunut Aurajoen rantaan ja sen moninaisiin ilmentymiin, moninaisiin tarinoihin. Siellä on tapahtunut vuosisatojen kuluessa äärimmäisen iloisia ja pohjattoman surullisia asioita. Varsinkin kesäaikaan jokiranta on kaupungin sykkivä vitaali keskus, jossa kaikilla säätyyn katsomatta on tasaveroinen oikeus olemiseen.

Jokiranta on ennen kaikkea rosoisuudessaan viehättävä. Siellä on ravintoloita, joiden hintahaitari on kohtuullisesta vähemmän kohtuulliseen. Siellä on nakkikiskoja, joista saa lihiksen lähes mihin aikaan vaan. Siellä on erilaisia kahviloita, joissa voi pysähtyä kasvattamaan omaa painoarvoaan. Ja tietenkin siellä on aina auki oleva pussikaljabaari, jossa ei peritä sisäänpääsymaksua.

Jokirannan varrella on kotikaupunkini historia. Useampi aika on kerrostunut toisensa päälle ja vielä tänäänkin voimme nähdä monia vuosisatoja yhdellä kävelykerralla. Jos aloitat matkasi kirkolta ja kävelet sieltä linnalle asti, olet nähnyt kaupungin menneisyyden ja nykyisyyden.

Alkusyksystä päätin, että teen kuvasarjan jokirannasta ja sen ihmisistä. Ajatus on, että kuvaan kaikkea, mikä itseäni sattuu kiinnostamaan. Haluan tuoda kuvasarjalla esiin oman kokemukseni jokirannan ilmiöistä, elämästä, yksityiskohdista ja kokonaisuuksista. Olen tehnyt tiettyjä valintoja kuvien laadun suhteen lähinnä siksi, että tahdon tuoda myös sitä kautta esiin rosoisuutta, mikä väistämättä sisältyy jokirannan elämään. Sarja on vielä kesken ja tulee valmistuessaan käsittämään  kymmeniä kuvia. Tänne blogiin valitsin niistä muutaman, jotka toivottavasti välittävät joella kokemaani tunnelmaa.